Harjoittelupaikka voi vaatia tuhansien eurojen säästöt tai vanhempien huomattavan taloudellisen tuen – “Kaikki harjoittelut eivät ole kaikkien saavutettavissa”

This article is also available in English.

Riittävätkö rahat, jos otan tämän harjoittelupaikan vastaan? 

Tätä kysymystä Cecilia Ingman pyöritteli mielessään, kun hänet valittiin keväällä 2022 työharjoitteluun New Yorkiin, Suomen pysyvään YK-edustustoon rauhan ja turvallisuuden yksikköön. 

Ingman oli hakuvaiheessa kolmannen vuoden kansainvälisen politiikan opiskelija, eikä odottanut tulevansa vielä valituksi. 

“En ollut palauttanut vielä kandiakaan. Hain vähän sellaisella ajatuksella, että nimeni jäisi sinne mieleen ja voisin hakea myöhemmin uudestaan.” 

YK:n pysyvä edustusto vastaisi harjoittelupaikkana parhaiten Ingmanin opintoihin, kiinnostuksen kohteisiin ja tulevaisuuden tavoitteisiin. Rauhan ja turvallisuuden yksikön harjoittelun sisältö koostuu esimerkiksi rauhanrakentamisen, humanitaaristen asioiden ja asevalvonnan teemoista. 

“Minulla on sellainen tavallinen kansainvälisen politiikan opiskelijan mentaliteetti, että elämässä pitää tehdä jotain merkityksellistä ja tärkeää. Haluan olla siellä, missä tapahtuu.” 

Tulevaisuudessa Ingman toivoo työllistyvänsä esimerkiksi valtiolle ulkoministeriöön. Siksi kansainvälisen kokemuksen kartuttaminen jo opiskeluaikana on Ingmanille tärkeää. 

YK-edustuston harjoittelun työhaastattelussa keskusteltiin esimerkiksi Ingmanin tietämyksestä YK-järjestelmään liittyen. Mitä annettavaa Ingmanilla itsellään olisi edustustolle?  

Haastattelussa kysyttiin myös Ingmanin taloudellisista valmiuksista. 

“Kuulemma sitä on tapahtunut, että hakija on tullut valituksi, mutta sitten on selvinnyt, ettei hakijalla olekaan taloudellisia resursseja lähteä harjoitteluun.” 

Haastattelun jälkeen Ingman sai videon turvallisuusneuvoston istunnosta, jossa Yemenin erityislähettiläs piti ohjeistuksen maakohtaisesta tilanteesta. Hakijan piti kirjoittaa videosta maksimissaan puolen sivun harjoitteluraportti. 

“Harjoitteluun kuuluu paljon raportointia Helsinkiin sekä Suomen suurlähetystöihin ja edustustoihin, joten raportoinnin sujuvuutta haluttiin testata hakuvaiheessa.” 

Ingmanin kirjoittama raportti oli sitä, mitä rekrytoijat halusivat.  

Taloudellisetkin asiat ratkeaisivat, tavalla tai toisella, joten Ingman pakkasi matkalaukkunsa ja päätti muuttaa puoleksi vuodeksi rapakon taa. 

Juuri kuten elokuvissa

Kallis ja hektinen. Ne sanat tulevat Ingmanille ensimmäisenä mieleen, kun hän miettii elämäänsä New Yorkissa nyt vajaa kaksi vuotta myöhemmin. 

“Ja kliseisellä tavalla se oli juuri sellainen, kuin elokuvissa. Siellä tuli olo, että voit olla ihan mitä tahansa ja tehdä ihan mitä vain. Sellainen pystyvyyden fiilis”, Ingman kertoo. 

Arkisten asioiden hoitaminen oli kaupungissa hidasta. Kun Ingman meni ostamaan kaupasta kahdeksan dollarin kaurahiutalepakettia, oli edessä koko kaupan läpi kiemurteleva jono. 

Myös etäisyydet ovat New Yorkissa pitkiä. Monella menee vain työmatkoihin useita tunteja päivässä. 

Huoneen vuokra oli 1200 dollaria, ja Ingmanin työharjoittelusta maksettiin palkkaa noin 1300 dollaria kuukaudessa. Omia säästöjä oli oltava. 

Työnantaja ei auttanut Ingmania asunnon löytämisessä, mutta Ingman sai apua asunnon etsimiseen niin sanotusta harjoittelijan oppaasta. Lopulta Ingman löysi kodin vain 45 minuutin metromatkan päästä edustustosta Roosevelt Islandilla, saarelta Manhattanin ja Queensin välissä. 

“Kämppikseni olivat aika puheliaita. Isoin kulttuurishokki liittyi varmaan siihen small talk -kulttuuriin.” 

Huoneen vuokra oli 1200 dollaria, ja Ingmanin työharjoittelusta maksettiin palkkaa noin 1300 dollaria kuukaudessa. Omia säästöjä oli oltava. 

“Rahan meno oli siellä niin ahdistavaa, että en halunnut laskea paljonko esimerkiksi ruokaan menee rahaa. Elin budjetilla ja varmistin, että rahat riittävät edes ruokaan.” 

Ingman kertoo, että tavalliseen elämiseen meni lopulta tuhansia euroja säästöjä ja harjoittelu vaati paljon myös vanhempien taloudellista tukea. Ingmanin kohdalla työharjoittelu ei olisi onnistunut ilman vanhempien apua. 

“Olen todella kiitollinen siitä, että he ovat halunneet ja pystyneet tukemaan unelmiani. Koen olevani onnekas, että vanhemmillani on ollut tähän resursseja.” 

Istuntoja ja äänestyksiä

Ensimmäisellä työviikollaan Ingman lähetettiin Tanskan edustustoon seuraamaan selontekoa Afrikka-asioista vastaavan työntekijän sijasta. 

“Kyllä siellä pääsi tekemään ihan oikeita töitä ja sai vastuuta. Olin harjoittelussa kesän lomakautena. Virkamiesten ollessa lomalla heidän hommansa delegoidaan muille tiimin jäsenille, kuten harjoittelijoille”, Ingman kertoo. 

Harjoittelun aikana Ingman osallistui esimerkiksi turvallisuusneuvoston istuntoihin ja seurasi YK:n yleiskokouksen puheenvuoroja, raportoi näistä Helsinkiin, muihin Suomen suurlähetystöihin ja edustustoihin ja piti briiffejä edustuston sisällä. 

“Tuohon aikaan myös Ukrainan tilanne oli todella isosti pöydällä. Venäjä on turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, niin siellä kuuli aika hurjiakin puheenvuoroja.” 

Välillä Ingman koki vaikeita tunteita salissa istuessaan. Tiettyjä puheenvuoroja oli haastavaa kuunnella, koska ne eivät istuneet omaan maailmankuvaan. Maailmantuska konkretisoitui. 

“Piti miettiä, että miten niistä asioista kirjoittaa raporttiin.” 

Harjoittelu mullisti Ingmanin käsityksen kansainvälisestä yhteisöstä ja maailmasta: maiden keskinäisten suhteiden ja maiden ryhmittymien vaikutusvallan määrä yksittäisten ihmisten elämiin selkeytyi. 

“Kun turvallisuusneuvostossa äänestetään jostain asiasta, saatetaan äänestää ryhmittymän mukaan. Se on absurdia, että nämä äänestyspäätökset vaikuttavat suoraan oikeisiin ihmisiin oikeilla konfliktialueilla.” 

Viimeisten viikkojen aikana Ingman sai vastuulleen mentorinsa Afrikka-asioita ja rauhanrakennusta koskevan deskin.  

“Vastuu auttoi hahmottamaan omaa asiantuntijuutta ja kyvykkyyttä haastavien asioiden parissa. Itseluottamus kasvoi.” 

Harjoittelun jälkeen Ingman pääsi kesätöihin ulkoministeriöön. Ulkoministeriön rekrytoinnissa painotettiin esimerkiksi harjoittelukokemusta edustustosta. 

“Harjoittelusta on ollut konkreettista hyötyä tulevaisuuden työnäkymiä ajatellen. Harjoittelun aikana minulle myös vahvistui ymmärrys siitä, että haluan tehdä kansainvälistä uraa”, Ingman kertoo. 

Eriyttävä palkkaus

Ingman ymmärtää työharjoittelujen pienemmät palkat siinä mielessä, että kyseessä ei ole vielä niin sanotusti oikea työ, vaan ohjausta ja tukea vaativa työelämän harjoittelu. 

“Palkkaus herättää kuitenkin kysymyksiä siitä, kenellä on loppujen lopuksi mahdollisuus tehdä tiettyjä harjoitteluita. Opiskelujen aikana tehdyt harjoittelut vaikuttavat myös siihen, mihin porukka päätyy myöhemmin työelämässä”, Ingman sanoo. 

Tässä mielessä työharjoittelujen kehnot palkkaukset voivat Ingmanin mielestä eriyttää opiskelijoita. 

“Ajatus siitä, että työharjoittelua varten pitäisi säästää rahaa, on aika ikävä. Tämä ei koske vain ulkomaan harjoitteluja, vaan onhan Helsingissäkin kallista ja palkat voivat olla todella pieniä. Kaikki harjoittelut eivät ole kaikkien saavutettavissa.” 

“Yliopisto ei suosittele täysin palkattomia harjoittelupaikkoja. Jos opiskelijalle tulee palkaton harjoittelu vastaan, kannattaa miettiä tarkasti onko harjoittelun sisältö sellainen, että siihen kannattaisi lähteä.” 

Tampereen yliopiston yhteisten ohjauspalveluiden asiantuntija ja uraohjaaja Reeta Lehmusoksan mukaan pienet harjoittelupalkat vaikuttavat opiskelijoiden toimeentuloon ja esimerkiksi siihen, onko opiskelijalla varaa lähteä harjoittelun perässä toiselle paikkakunnalle.  

Opiskelijat kokevat usein myös stressiä siitä, löytävätkö he harjoittelupaikkaa.  

“Opiskelijat hakevat useita paikkoja ja prosessi voi olla itsessään stressaava. Siihen liittyy paljon epävarmuutta”, Lehmusoksa sanoo.  

Yliopiston harjoittelutuella pyritään vaikuttamaan esimerkiksi siihen, että työpaikat maksaisivat harjoittelijoille asianmukaista palkkaa. Yliopiston harjoittelutuki on harjoittelutyönantajalle maksettava rahallinen tuki, jolla katetaan ohjaukseen kuluvaa aikaa ja harjoittelijan palkkakuluja.  

Vuonna 2024 harjoittelutukea myönnetään enintään 1800 euroa harjoittelua varten. 

Yliopisto asettaa työnantajalle tiettyjä ehtoja, jotta harjoittelutukea myönnetään. Harjoitteluajan palkan tulee esimerkiksi vastata suuruudeltaan vähintään vuosittain määriteltävää, Kelan työssäoloehdon täyttävää vähimmäispalkkaa. Vuonna 2024 Kelan määrittelemä vähimmäispalkka on 1399 euroa kuukaudessa. 

Tampereen yliopisto ei Lehmusoksan mukaan mainosta työ- ja harjoittelupaikkatietokannassaan harjoitteluita, joissa harjoittelupalkka alittaa Kelan määrittelemän vähimmäispalkan. 

“Yliopisto ei suosittele täysin palkattomia harjoittelupaikkoja. Jos opiskelijalle tulee palkaton harjoittelu vastaan, kannattaa miettiä tarkasti onko harjoittelun sisältö sellainen, että siihen kannattaisi lähteä.” 

Lehmusoksan mukaan on totta, että harjoittelupaikkojen vaihteleva palkkaus voi asettaa opiskelijoita eriarvoiseen asemaan.  

Tietyt harjoittelut ja sitä myötä urapolut saattavat olla vain sellaisten opiskelijoiden saatavilla, joilla on hyvätuloiset vanhemmat, paljon säästöjä tai energiaa tehdä rutkasti töitä opintojen tai harjoittelun ohella kustantaakseen matalapalkkaisen tai palkattoman harjoittelujakson. 

Harjoittelupaikkojen palkkaukset sekä harjoittelujärjestelmät vaihtelevat myös alakohtaisesti. Esimerkiksi Cecilia Ingmanin suorittamassa politiikan tutkimuksen koulutuksessa harjoittelu ei ole opintojen suorittamisen kannalta pakollinen. 

Tampereen yliopistolla ei ole toistaiseksi kerättynä dataa opiskelijoiden harjoittelupalkoista, eikä alakohtaista vertailua palkkojen suuruuksien eroista pystytä vielä tekemään. Lehmusoksan mukaan dataa on alettu kerätä alkuvuodesta 2024 lähtien. 

“Haluamme selvittää yleisesti tarkemmin sitä, kuinka opiskelijoiden harjoittelut kaiken kaikkiaan toteutuvat ja sujuvat.” 

Tietoa kuitenkin kertyy lähinnä yliopiston tukemista harjoitteluista, eli kaikkien harjoitteluiden palkkauksista ei kerry tietoa yliopistolle tälläkään hetkellä.