Tuunaa opintosi: tunnista tarpeesi, kevennä rasitusta ja voi paremmin

Työ- ja opintopsykologian termi opiskelutuunaus tarkoittaa tapoja, joilla opiskelija voi muokata opiskelusta itselleen mielekkäämpää. Tarkemmin määriteltynä opiskelutuunaus on toimintaa, jolla opiskelija oma-aloitteisesti muokkaa opiskeluaan haluamaansa suuntaan, toki yleensä korkeakoulun asettamissa raameissa.

Keväällä 2022 Tampereen yliopistosta psykologiksi valmistunut ja nykyään Ylöjärvellä perusopetuksen koulupsykologina työskentelevä Otto Laakso tutki sekä kandi  että pro gradu -työssään opiskelutuunausta.

”Opiskelutuunaus ei sinällään ole vaikeaa tai monimutkaista. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla vaikkapa siitä, että huomaa nauttivansa esimerkiksi opiskeltavaa aihetta käsittelevien videoiden katselusta enemmän kuin oppikirjan pänttäämisestä. Silloin opiskelussa kannattaa keskittyä videoiden katseluun, ja lukemista voi vähentää”, Laakso toteaa.

Hyvinvointi ei ole pelkästään yksilöiden vastuulla

Opintoihin liittyvän henkisen rasituksen keventämiselle olisi selvästi kysyntää. THL:n viimevuotinen suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointitutkimus antoi viitteitä siitä, että opiskelijoiden keskimääräinen hyvinvointi on koronapandemian ja muiden tekijöiden vuoksi heikentynyt. Jopa yli kolmannes korkeakouluopiskelijoista kärsii ahdistus- tai masennusoireista.

Jotta opiskelutuunaukseen liittyviä hyötyjä voi ymmärtää, on hyvä tietää ensin seikka psykologiasta. Henkinen hyvinvointi ja pahoinvointi eivät ole saman asian kaksi ääripäätä, vaan kyseessä on kaksi erillistä janaa. Ihmiset voivatkin kokea yhtä aikaa sekä hyvin- että pahoinvointia. Opiskelutuunauksella voi etenkin lisätä hyvinvointia, mutta sillä voi olla samalla pieni vaikutus myös pahoinvoinnin vähentämiseen.

Lisäksi täytyy muistaa, että opiskeluun liittyvään hyvin- ja pahoinvointiin kuuluu kaksi puolta. Vaikka tässä artikkelissa keskitytään lähinnä opiskelutuunaukseen ja niihin asioihin, mihin opiskelijat voivat itse vaikuttaa, ei kaikkea vastuuta voi psykologi Otto Laakson mukaan sälyttää opiskelijoiden hartioille.

”Ihmiset voivatkin kokea yhtä aikaa sekä hyvin- että pahoinvointia.”

“Myös korkeakouluilla on suuri vastuu opiskelijoiden hyvinvoinnista. Resursseja tulisi ohjata mielenterveyttä tukevaan työhön. Korkeakoulujen tulisi satsata myös sopivaan joustavuuteen opinnoissa, jotta opiskelutuunaus olisi ylipäätään mahdollista”, Laakso toteaa.

Olemassa on kuitenkin jo joitain palveluita, joita opiskelijoiden kannattaa käyttää. Tampereen yliopiston Navigaattori-palvelu tarjoaa tukea niihin hetkiin, kun opiskelija ei tiedä, mistä etsitty tieto palveluista löytyy tai kenen puoleen opiskelijan kannattaisi kääntyä tilanteessaan. Navigaattorista voikin olla hyötyä vaikkapa silloin, kun opintoihin liittyvä byrokratia tai hallinnollinen epäselvyys painaa mieltä. Lisäksi YTHS:n palveluiden ohella apua opiskelumotivaation löytämiseen ja opinnoissa jaksamiseen voi saada nopeammin ja matalammalla kynnyksellä esimerkiksi yliopiston opintopsykologeilta ja opinto-ohjaajilta.

Miten tuunataan käytännössä

Omien opintojen tuunaamista mielekkäämmiksi voi psykologi Otto Laakson mukaan lähestyä monelta kantilta.

“Opiskelutuunaus voi liittyä esimerkiksi opintojen sosiaaliseen ja vuorovaikutukselliseen puoleen, kuten oma-aloitteiseen yhdessä opiskeluun kavereiden kanssa. Kyse voi olla suunnitelmallisuudesta, jossa opiskelija luo opiskelulle selkeämpiä raameja ja aikatauluja, tai tuunaus voi liittyä opiskelutekniikoiden optimointiin. Näin opiskelija voi esimerkiksi pyrkiä kokeilemaan erilaisia muistiinpanotekniikoita luennolla keskittymisen helpottamiseksi, tai hän voi vaihtoehtoisesti pyrkiä kirjoittamaan jokaisesta luennosta vaikkapa 50 sanan tiivistelmän, mikä pakottaa hänet todella prosessoimaan kuulemaansa.”

Psykologi Otto Laakso tekee käytännön esimerkin auttamalla jutun kirjoittajaa hitaasti edenneen diplomityön kanssa. Tuunausprosessin ensimmäinen vaihe on ytimekkäästi sen tarpeen tunnistaminen, että pitkään hitaasti edennyt diplomityö olisi nyt hyvä saada valmiiksi ja opinnot pakettiin.

Toisessa askeleessa mietimme yhdessä mahdollisuuksia. Diplomityön tekemiselle täytyisi varata aikaa. Teen täysipäiväisesti töitä diplomityön ohella. Lisäksi harrastukset täyttävät vapaa-aikani. En halua tinkiä kummastakaan liiaksi, eikä minun ole ylipäätään mahdollista käyttää diplomityön viimeistelyyn mahdottomasti aikaa joka viikko. Uskoisin kuitenkin, että pystyisin omistamaan jokaisesta viikosta ainakin pari tuntia päättötyötä varten. Siirrymme siis kohtaan kolme, joka saattaa olla jopa viisivaiheisen prosessin tärkein. Laakson mukaan suunniteltujen tavoitteiden on hyvä noudattaa niin sanottua SMART-mallia. Nimi tulee englannin kielestä: specific, measurable, attainable, relevant & timebound. Tavoitteiden tulee siis olla tarkasti määriteltyjä, helposti ja konkreettisesti mitattavia, aidosti saavutettavissa sekä jollain tapaa aikaan sidottuja.

Tapojen ja rutiinien muodostaminen ei ole helppoa. Siksi on niiden tekeminen kannattaa sitoa tiettyyn aikaan tai tapahtumaan päivässä. Vaikkapa kävelylenkille päivittäin haluava voi päättää, että hän käy kävelyllä aina aamupalan jälkeen.

SMART-mallin pohjalta suunnittelemme yhdessä, että kirjoitan jatkossa diplomityötä ainakin kahden tunnin ajan noin kello viidestä kello seitsemään joka tiistai. Tavoite on konkreettinen, helposti mitattavissa, eikä se ole liian kunnianhimoinen. Laakson mukaan monet hyvätkin suunnitelmat kaatuvat siihen, että tavoitteista tehdään heti liian kunnianhimoisia.

Voisin vaikkapa päättää, että teen diplomityötä joka viikko 10 tuntia, mutta tiedän jo valmiiksi, ettei tavoite todennäköisesti toteudu. Uskon kuitenkin, että jo kahden tunnin viikkopanostuksella saan työni kohtuullisen pian valmiiksi. Seurantaa helpottaa, kun suorite on sidottu kelloon ja kalenteriin.

”Laakson mukaan monet hyvätkin suunnitelmat kaatuvat siihen, että tavoitteista tehdään liian haastavia.”

Laakson mukaan kolmannessa kohdassa kannattaa miettiä, mitkä kaikki seikat saattavat tehdä suunnitelman toteuttamisesta vaikeaa tai mahdotonta. Tunnistamme riskin siitä, että työni ja harrastuksieni kalenterit ovat eläväisiä, jonka vuoksi aina silloin tällöin tiistaille voi tulla pakottavaa menoa.

Varaudumme tähän siten, että kahden tunnin työn voi tarvittaessa siirtää keskiviikolle, mutta viimeistään siitä aikavarauksesta pyrin pitämään kiinni kynsin ja hampain. Tällä varaudutaan toiseen riskiin – mikäli siirtelisin työtä yhä pidemmälle tulevaisuuteen, jäisi se todennäköisesti kokonaan tekemättä ja muiden asioiden jalkoihin.

Suunnitelmat selviksi

Diplomityöprojektini opiskelutuunauksen neljännessä vaiheessa alan jatkossa noudattaa sovittua suunnitelmaa aina syyskuun loppuun saakka. Kyse on tarpeeksi lyhyestä aikavälistä, jotta tavoite ei ehdi unohtua, mutta se on tarpeeksi pitkä siihen, että näen, onko suunnitelma ollut toimiva.

Kun tuunausperiodi loppuu syys–lokakuun vaihteessa, arvioin syntyneitä tuloksia: Etenikö diplomityö toivotulla tavalla, oliko kalenteriin sidottu kirjoitusaika hyödyllinen, tai haluaisinko muuttaa joitain toimintatapoja. Tämän jälkeen voin joko jatkaa samalla mallilla eteenpäin, muuttaa sitä hieman tai keksiä kokonaan uuden tavan opiskelutuunaukselle.

“Samaa tuunausprosessia voi toki käyttää vaikkapa siihen, että pyrkii käymään kahdesti viikossa kampuksella pelkän kotona opiskelemisen sijaan, jos kokee saavansa esimerkiksi kirjastossa enemmän aikaan. On tärkeää, että jokainen opiskelija miettii itse niitä keinoja, joilla omasta opiskelustaan voisi tehdä itselleen sopivampaa”, Laakso toteaa.

Mikäli opiskeluarki tuntuu vain massiiviselta ja ahdistavalta vaatimusten, deadlinejen ja aikataulujen sekamelskalta, voi olla hyötyä purkaa kokonaisuutta pienempiin ja hallittavampiin osiin. Joskus vaihtoehtona voi olla myös tavoitteiden karsiminen.

”Korkeakouluopiskelijat tuppaavat olemaan melko vaativia itseään kohtaan, ja hyvin moni opiskelija kokeekin runsasta kuormitusta opinnoissaan. Jokainen voikin miettiä, olisiko opiskeluarjen kokonaisuudessa osia, joita voisi jättää pois – tai voisiko vaikkapa tavoitetasosta joustaa?”