Tympeät työt ja Tyhmä tyttö vaikuttavat yhteiskunnassa ruutujen sisältä – sarjakuva saa vaikean viestin helpommin perille

Riina Tanskanen, 25, on kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa opiskeleva sarjakuvataiteilija, joka pitää Instagramissa Tympeät tytöt -tiliä. Tilille Tanskanen julkaisee tyttöyteen liittyviä postauksia, jotka yhdistävät sarjakuvaruutuja ja miniesseitä. Aiheina on ollut esimerkiksi naisten kokema nettiviha, keskustelu synnytystalkoista ja seksismi. Instagram-tili on kerännyt yli 58 tuhatta seuraajaa, ja tilin lisäksi Tympeät tytöt ovat pitäneet meteliä myös sarjakuva-albumin sivuilla ja Makian vaatteissa. Tympeät tytöt ovat tuoneet Tanskaselle tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja kutsun tämän vuoden Linnan juhliin. Tanskanen löysi itselleen ominaisen ilmaisutavan jo lapsena.

”Oon aina pienestä asti piirtänyt ja kirjoittanut tosi paljon. Kirjoittaminen ja kuvan liittäminen tekstiin on itselleni aika luontainen tekotapa.”

Tympeät tytöt -projekti sai alkunsa tarpeesta käsitellä mieltä painavia kokemuksia ja ajatuksia.

”Tympeät tytöt oli minulle ennen kaikkea sellainen oma lohtuprojekti, jossa käsittelin tiettyjä patoumia, joita olin piilotellut ja pitänyt sisälläni aika pitkiä aikoja. Juuri niitä, mitä Tympeät tytöt käsittelevät: erilaisia kipuja, ärsytyksiä ja hankauksia. Sitten lähdin tutkimaan, että mikä olisi se oma tapa puhua näistä aiheista, ja löysin taas sen lapsuudesta tutun tekotavan.”

Tiitu Takalo, 46, on käsitellyt sarjakuvissaan esimerkiksi seksuaalista häirintää, eri sukupuoliin kohdistuvia odotuksia ja mielenterveysongelmia. Jo 20 vuotta kestäneen uransa aikana Takalo on palkittu esimerkiksi Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla, sarjakuvataiteen valtionpalkinnolla ja Sarjakuva-Finlandialla. Kiinnostus sarjakuviin heräsi jo nuorena.

”Päädyin tekemään sarjakuvia niitä lukemalla. Ihastuin niihin jo lapsena ja luin oikeastaan pelkästään sarjakuvia. Olen lukenut kirjoja vasta aikuisiällä vapaaehtoisesti, en jotenkin saanut siitä pelkästä tekstistä irti.”

Tie sarjakuvan tekemisen pariin vaati kuitenkin rohkeutta, sillä Takalon ollessa nuori sarjakuvat miellettiin lähinnä poikien lukemiseksi ja ne olivat pääasiassa miesten piirtämiä.

”Olin Tampereen lasten ja nuorten kuvatataidekoulussa, nykyisessä Sara Hildén -akatemiassa, ja siellä oli sarjakuvakurssi, jolle halusin mennä. Minua kiinnosti se kurssi ihan hirveästi, mutta jotenkin en uskaltanut mennä sinne, kun siellä oli aina pelkkiä poikia. Lopulta uskaltauduin kurssille seiskaluokkalaisena ja ryhmässä olikin kolme tyttöä, mikä oli jo aivan huimaa”, Takalo kertoo.

Tie sarjakuvataiteilijaksi kulki Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteilijaopintojen ja pienkustannustoiminnan kautta.

”Me ruvettiin viimeisenä kouluvuotena tekemään porukalla Irtoparta-nimistä lehteä ja sitä ilmestyi lopulta kahdeksan numeroa. Se oli lopulta tekijä, joka veti minut sinne sarjakuvan maailmaan. Valmistuin vuonna 2001 ja vuodesta 2003 olen ruvennut kutsumaan itseäni sarjakuvataiteilijaksi ammattia kysyttäessä.”

Tanskasen tavoin myös Takalon sarjakuvien aihevalinnat pohjaavat tarpeeseen käsitellä ympärillä tapahtuvia asioita.

”En tee sarjakuvia niin, että ajattelen muuttavani jonkun ihmisen ajatusmaailmaa, vaan mulla on joku asia, josta on vain tarve puhua.”

Positiivinen palaute yllättää

Takalo muistelee saaneensa vuonna 2004 julkaistusta Tyhmä tyttö -kokoelmastaan paljon positiivista palautetta. Erityisesti Takalon yllätti se, miten paljon positiivista palautetta kokoelman Säärikarvat-sarjakuva herätti. Sarjakuvan päähenkilö on nainen, joka ei ajele ihokarvojaan, vaikka ympärillä olevat ihmiset sitä kauhistelevat.

”Se tuntui ihan ihmeelliseltä, että eletään 2000-lukua ja se ettei aja säärikarvojaan tuntuu joidenkin mielestä jotenkin vallankumoukselliselta.”

Takalo ei käytä sosiaalista mediaa toisin kuin Tanskanen, jonka sarjakuvat saavat sosiaalisessa mediassa suurta näkyvyyttä. Tästä huolimatta Tanskanen ei edes muista, milloin olisi viimeksi saanut negatiivista palautetta. Tanskanen ihmettelee asiaa, sillä Tympeiden tyttöjen ote on lempeistä ja humoristisista aspekteista huolimatta suora ja aiheet voivat triggeröidä. Hänen mukaansa osasyynä voi olla se, että vaikuttamisen tekotapa on juuri sarjakuva, jota pidetään raikkaana lähestymistapana.

”Sarjakuva antaa sille viestille keveyttä, se voi tuoda siihen huumoria ja sellaisia asioita, joita meidän tiedonkäsittelymme tarvitsee, että voi ottaa vastaan sellaista informaatiota, joka voi olla häiritsevää, epämiellyttävää tai hirveää.”

Havainto sarjakuvien hyvästä vastaanotosta on saanut Tanskasen hyödyntämään sarjakuvaa myös muussa vaikuttamistyössä. Tänä syksynä Tanskanen on julkaissut Samu Kuopan kanssa tehdyn Kapitalismin suuri illuusio -kirjan, joka on kuvitettu sarjakuvilla. Tanskasen mukaan sarjakuva toimii kynnyksen madaltajana, joka tuo talousaiheiden keskelle huumoria, keveyttä ja inhimillisyyttä.

Toimintaa ja yhteisöjä

Yhteiskunnallisten aiheiden käsitteleminen vuodesta toiseen voi olla uuvuttavaa. Tanskanen ja Takalo ovat kummatkin löytäneet keinoja luovia eteenpäin, vaikka yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset parempaa päin ovat pieniä ja jo saavutetut edistysaskeleet voivat muuttaa suuntaansa. Takalo kertoo esimerkiksi olleensa mukana järjestämässä paljon erilaisia tapahtumia, työpajoja ja keskustelutilaisuuksia sekä ympäröineensä itsensä turvallisiksi kokemillaan ihmisillä.

”Olen kokenut sen tosi hyväksi, että ympärillä on ihmisiä, jotka ajattelevat samoin ja siinä mielessä en missään nimessä vastusta sellaista tietynlaista kuplautumista. Toki olisi hirveän hyvä, että ihmiset tapaisivat myös esimerkiksi eri ikäisiä ihmisiä, koska se kaventaa näkökenttää hirveästi, jos on vain niitä oman ikäisiä ja samanlaisessa elämäntilanteessa olevia ympärillä”, Takalo pohtii.

Tanskanen nimeää myös saavansa lohtua muista ihmisistä ja heidän vaikuttamistyöstään.

”Yhtä vahvasti kun Tympeiden tyttöjen työssä on läsnä se oma piirtäminen ja kirjoittaminen niin yhtä vahvassa osassa on toisten kirjoitusten lukeminen ja asioiden tutkiminen. Ne toiset teokset muistuttaa siitä, että en ole näiden ajatusten kanssa yksin.”

Kumpikin sarjakuvataiteilija toteaa, että toimiminen itselleen tärkeiden asioiden ja itseä järkyttävien asioiden esiintuomiseksi on tärkeää. Takalo toteaa, että kaikessa aktivismissa on parempi tehdä jotain kuin vain puhua. Tanskanen summaa tekemisen merkityksen:

”Se että yritän tehdä oman osani pitää yllä sellaista toiveikkuutta, joka tuntuu välttämättömältä, jos haluaa pysyä järjissään tässä maailmassa.”