Kolumni: Tulevia työpaikkoja tulevaisuuden tapaan, kiitos
Kirjoittaja on kroonisen utelias journalistiopiskelija.
Teksti: Tilda Enne
Työelämään siirtyminen oman alan opinnoista on prosessi, joka ei tapahdu itsestään vain saamalla todistus kouraan. Opintojen aikana tehdään harjoitteluja ja kesätöitä, ja erilaisissa edustustilaisuuksissa tavataan potentiaalisia työnantajia. Opiskelijat valmistautuvatkin työelämään siirtymiseen läpi opintojen monella tavalla. Osaltaan tämä prosessi auttaa muodostamaan kuvaa siitä, onko löytänyt oman alansa ja vastaako työelämä muotoutuneita odotuksia.
Tampereen yliopiston journalistiopiskelijat saivat viime kuussa vuosijuhlillaan paljon mietittävää, kun Aamulehden silloinen päätoimittaja Jussi Tuulensuu käyttäytyi asiattomasti humalassa ja ahdisteli nuoria naisoletettuja. Aamulehti on Tampereen suurimpia työllistäjiä nuorille journalistinaluille ja se oli myös vuosijuhlien pääsponsori. Asiasta nousi välittömästi mediakohu, jonka seurauksena Tuulensuu irtisanoutui. Tapahtumat nostattivat keskustelua toimitusten alkoholikulttuurista, työilmapiiristä ja työpaikan turvallisuudesta.
Vuosijuhlien tapahtumat ja niiden selvittely olivat raskaita journalistiopiskelijoille, ja huoli tulevien työpaikkojen olosuhteista vaivasi monia. Ilmiö ei kuitenkaan koske pelkästään journalisteja: viime vuonna julkaistun Talous ja nuoret TAT:n teettämän tutkimuksen mukaan nuoret haluavat työelämältä vakautta, turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta, ja nämä arvot nousivat vastauksissa tärkeämmiksi kuin korkea palkka. Lisäksi tuore väitöskirja (Lamberg, 2023) esittää, että nuoret naiset ovat jo opiskeluvaiheessa tietoisia valitsemansa alan arvoristiriidoista ja tekevät uraan liittyviä päätöksiä niiden perusteella jo ennen työelämään astumista.
Uraansa aloittelevat ja väliaikaiset työntekijät päätyvät usein haavoittuvaisimpaan asemaan työpaikkojen turvallisuusmekanismeissa. Heillä ei ole vakituisten työntekijöiden aseman tuomaa turvaa työnsä jatkumisesta, jos yhtiö ei tuekaan kaikkeen häirintään puuttumista. Voihan olla paljon helpompaa olla uusimatta jonkun työnsopimusta kuin kohdata oman organisaation rakenteellisia ongelmia.
Nuoret selvästi haluavat työyhteisöihin, joissa kunnioitetaan ja kuunnellaan aidosti, eikä vain yritetä luoda oikealta näyttävää vastuullisuuden ja kuuntelemisen ilmapiiriä. Työntekijöille (ei pelkästään nuorille) on tärkeää, että kaikkien perusoikeuksien turvaamiseksi tarkoitetut mekanismit ovat todellisuudessa hyödyllisiä ja parantavat työolosuhteita – eivät pelkästään näennäisesti tai tehottomasti.
Jos työnantajat haluavat saada parhaat osaajat omiin yrityksiinsä ja omiin toimituksiinsa, nuorten toiveita ja tarpeita työpaikkakulttuurista kannattaisi kuunnella kaikkien työntekijöiden eduksi.