Uhkapelin hurmaa – Koeajoimme Tampereen kasinon

Italian sana casa tarkoittaa taloa tai kotia, casino puolestaan kääntyy suoraan pikkutaloksi. Se tarkoitti 1800-luvulle asti mökkiä, huvilaa tai muuta vapaa-ajanviettoon tarkoitettua torppaa.
“Kyseessä on uudenlainen areenakasino: moderni, valoisa ja vehreä täysi-ikäisten viihtymispaikka“, Casino Tampereen verkkosivuilla kuvaillaan.
Nykyään italian kielen casinò merkitsee pelikasinoa, casino taas tarkoittaa ilotaloa. Joulukuisena perjantaina nousimme valoisaan saliin selvittämään, kuinka paheellinen tupa areenan kylkeen on avattu.

Tupla tai kuitti

En ole koskaan aiemmin elämässäni ollut kasinolla. Vuosia sitten Monacossa tutkailin maailmankuulua Monte Carlon kasinoa ulkoa päin, mutta en tiukan ja tarkan pukukoodin pelossa uskaltautunut edes yrittää sisään. Tyydyin seurailemaan ulkona kalleimpien koskaan näkemieni autojen kunniakierroksia.
Rakastan perinteisiä korttipelejä ja iloitsen satunnaisesti vapaapeleistä Kulta-Jaskassa. Olen tapalottoaja, joka haaveilee miljoonapoteista, mutta peliautomaateilla hurvittelen harvoin. Olen uhkapelaajien määräenemmistöä, eli satunnaispelaaja, jolle pelaaminen ei ole koitunut ongelmaksi.
Hieman kyllä rahat polttavat taskua ja voitto kiiluu silmissä, kun tiedän lähteväni koettamaan onneani oikealle kasinolle.

Suomalainen voittaa aina

Illan budjettia varten päätoimittaja on rikkonut oman säästöpossunsa. Pelikassaa on mielettömät 27 euroa, joka vastaa kahden viikon opiskelijalounaita.
Luotan onneeni järkähtämättä. Kohta hukun hilloon muulloinkin kuin torstaisin Juveneksen pannukakun ääressä.
Kasino sijaitsee Nokia-areenalla. Sinne on keskustakampukselta matkaa kävellen 500 metriä. Rennosti löntystämällä matka taittuu noin kuudessa minuutissa. Hervannan kampukselta menee julkisilla kasinolle vähän yli puoli tuntia ja Kaupin kampukselta noin 20 minuuttia.

Casino Tampere on Suomen toinen kasino. Ensimmäinen avattiin Helsinkiin vuonna 1991 Ray Casinon nimellä. Kasino toimi Hotelli Presidentin tiloissa vuoteen 2004, jolloin Casino Helsinki avattiin Rautatientorille. Kuten muutakin kansallista uhkapelitoimintaa, pyörittää Suomen kasinoita valtion oma Veikkaus.

Antaa palaa

Kaksituhatta neliömetriä, 136 pelikonetta. Neljä rulettia ja kymmenen korttipelipöytää.
Sormeni ovat syyhynneet syntien ääreen siitä asti, kun Tampereen kasino avattiin ensi kertaa vain kaksi päivää aikaisemmin. Valtavalle monitoimiareenalle asteleminen Raskasta joulua -konsertin aikaan tuntuu kuitenkin rahapelaamiseen yhdistetyn mystiikan, glamourin ja paheellisuuden irvikuvalta. Suomalainen nuukuus ja ”ei tehdä tästä numeroa”-mieliala kun eivät rohkaise turhuuksiin saati riskinottoon.
Kasinolle on kaksi sisäänkäyntiä, joko suoraan ulkoa tai Nokia-areenan aulan kautta. Ovilla ei näy Ferrareita ja sisään pääsee tavallisesti pukeutuneena. Pukukoodista kerrotaan erikseen kasinon nettisivuilla, joilla vakuutetaan siistin vaatetuksen riittävän. Hatut on kielletty, koska päähineet ja aurinkolasit vaikeuttavat pelaajan tunnistamista kasinolla. Jätän nuristen pipon narikkaan.
Koska olemme kuvaajan kanssa kasinolla ensimmäistä kertaa, meille luodaan maksutta Veikkauksen Casino ID -kasinokortit. Sen avulla todennetaan henkilöllisyys kasinon peliautomaateissa ja -pöydissä. Kortti käy myös Helsingin kasinolla.
Korttiin on mahdollista asettaa myös rajoitteita omalle pelaamiselleen. Casino ID:tä mainostetaan kasinolla ruuduilla sanoin “Avain vastuulliseen pelimaailmaan”.

Kultainen neliapila

Kuten monella muullakin, perustuvat mielikuvani kasinoista enimmäkseen James Bond –elokuviin: punaista verhoilua, nahkaa, kullan kimallusta, sikarin savua ja hohtavan valkoisten hammasrivien hymyjä. Salaperäisyyttä, mystiikkaa, bluffaamista ja silmäniskuja.
Tampereen kasino on muodoltaan pitkulainen. Sen poikki kulkee puupaneelein ja värivaloin koristettu kulkuväylä Virta. Kasinosta tulee käytävän vaalean estetiikan ja pelialueiden hämäryyden vuoksi mieleen Helsinki-Vantaan lentokenttä yhdistettynä entisen yökerho Fat Ladyn pelinurkkaukseen.
Pelialueiden nimet vievät mieleni suomalaisuuden ytimeen: Kimalle, Louhos, Kivikko ja Loiste. Luonnonmukaista ja jämäkkää.

Valtavat näytöt puolestaan mainostavat kasinon ruokatarjontaa. Hidastetuissa kuvissa viipaloidaan mehevää paistia ja kuohuviini lentää pullosta pirskahdellen ajasta ikuisuuteen. Vessojen ovissa lukee nokkelasti queens ja jacks, kuningattaret ja jätkät. Kasinon logo on kultainen neliapila, hyvän onnen symboli.
Tuntuu kuin olisimme tulleet laajennetulle Pelaamolle, joka on konseptoitu kuvitteelliselle live, love laugh-seinätarroja ja Ikean mallikeittiöitä rakastavalle suomalaisille. Tunnelmassa on hakemista ja suurin osa asiakkaista tuntuu olevan yhtä pihalla kuin mekin. Vähän kuin joutuisi ulkomailla lääkäriasemalle tai eksyisi aikuisena huvipuiston peilitaloon. Vaikka henkilökuntaa on juhlailtana luultavasti yksi jokaista asiakasta kohden, tuntuu kuin kaikki puhuisivat eri kieltä.
Virta-väylän ilmastointilaitteisiin on kytketty tuoksukoneita, jotka löyhyttävät ilmaan kasinolle suunniteltuja erikoistuoksuja. Valokuvaaja erottaa ilmassa häivähdyksen eukalyptusta, kasinon baarimikko ehdottaa tuoksuksi metsää. Pelialueille tuoksuja ei pumpata, vaan ilma vaihtuu kymmeniä kertoja tunnin aikana.
Pelailun taustalla soi musiikki, joka on nimenomaisesti taustamusiikkia. Pimputtelu tuo mieleen sekä Sims 2:n että Disney-elokuvat. Korot kopisevat vasten kovaa vaaleaa lattiaa. Joku tilaa vieressäni lapparia ja karpalolonkeroa.

Riskei on otettava, sehän nyt on selvää

Astun Kimalle-pelisaliin. Täällä ei muuten kolikoilla tai kortilla pelata, vaan koneet nielevät vain paperirahaa. Siksi joudun heti alkajaisiksi lihottamaan päätoimittajan antamaa pelikassaa kolmella eurolla omia rahojani tasan kolmeenkymppiin.
Kuulostaa ison rahan meiningiltä, mutta kasinon peliautomaattien pienin panos on kaksi senttiä. Kasinon koneet ovat kauppojen peliautomaatteja kookkaampia, värikkäämpiä ja äänekkäämpiä. Automaatin “kojelaudalla” on juomateline – ja usb-latausportti puhelimelle.

Asetan takapuoleni peliautomaatin jakkaralle, lasken yhdeksän euron vodka martinin telineeseen ja sujautan kymmenen euron setelin koneeseen. Minun ei tarvitse nousta tästä enää ikinä. Pelien määrä sekoittaa pääni saman tien: valinnanvaraa on ihan liikaa. Aloitan huvittavan nimen perusteella pelistä Hot Hit.
Huomaan pian, että pelin toimintaan ja kertoimiin täytyy perehtyä paljon tarkemmin kuin markettien koneista löytyvissä peleissä. Pelaan kolme kierrosta puolen euron panoksella. Häviän jokaisen.
Vaihdan peliä Majestetic Gorillaan. Koneessa on jäljellä 7,5 euroa. Häviän taas sukkana kaikki kierrokset, vaikka nostan panoksen ensin kolmin- ja lopuksi kahdeksankertaiseksi.
Peliautomaatin kaiuttimet pumppaavat ulos musiikkia, penkki tärisee ja valot vilkkuvat. Kaikki aistit ovat stimuloituna, mutta rahat silti hupenevat, kunnes vihdoin tunnen dopamiinin ryöpsähdyksen – Lucky Buddha antaa minun vihdoin voittaa 60 sentin panoksella 20 senttiä! Heti seuraavalla kierroksella saan jopa kierroksen verran omiani takaisin, voitan 60 senttiä.

Sivuutan pelivalikosta Italian Journeyn ja valitsen pistäväni viimeiset 1,75 euroa aivan upeasti nimettyyn Temple of Cash Eruptioniin. Kaikki pelit vaikuttavat pohjimmiltaan samanlaisilta virityksiltä eri nimillä, voittojen tuoma adrenaliini saa minut tekemään nopeita päätöksiä.

Viimeiset rovot hupenevat sekoillessa painikkeiden ja kertoimien kanssa. Suussa maistuu häviön ja vodka martinin katkeruus, kun rahaa katoaa painallus painallukselta. Kaipaisin peleihin tuplausmahdollisuutta, jolla saisin pikkuvoitoistani edes pientä lisäjännitystä irti.
Pelaaminen on jo puuduttavaa, kunnes havahdun ihmettelemään, mihin viimeiset 35 senttiä edes katosivat.

Ei riemunkiljahduksia

Häviäminen harmittaa lyhyen hetken. Ja jos rahaa olisi jäänytkin jäljelle, antavat vehkeet sen ulos vain kuponkeina, jotka voi muuttaa käteiseksi kassalla. Ei edes kolikoita, vain tulostettuja numeroita. Antiklimaattista.
Lähdemme valokuvaajan kanssa Louhokseen tsekkaamaan, millainen tunnelma Tampereen ainoassa virallisessa pokerihuoneessa vallitsee.
Peli on täydessä käynnissä viidessä pokerihuoneen kuudesta pöydästä. Seinien tv-ruuduilla pyörii Ilveksen lätkämatsi ja lista nimiä tiskin yllä olevalla näytöllä kertoo, että seuraavat pelaajat odottavat jo jonossa.
Ässähain urani kariutuu heti, sillä käteispokerin avausmaksu on 50 euroa, eli parikymppiä enemmän kuin koko pelikassani.

Suurin osa pelaajista näyttää keskittyvän peliin tuimalla otteella, kuulen lähinnä tomeraa hiljaisuutta ja pelimerkkien kalinaa. Näiden pöytien voittajat lounastavat varmaan muualla kuin Juveneksessa.

Number of the Beast

Pokerista viis, lähden rulettipöytään. Kasinolla rulettia voi pelata myös automaattiversiona, mutta valitsen tietysti perinteisen mallin. Ruletin avauspanos on viisi euroa.
Vaikka olen ainoa pelaaja, pelinhoitaja selittää jokaisen liikkeensä ääneen kuin kuninkaallisille, eikä ota seteleitämme suoraan kädestä vaan sipaisee ne tyylikkäästi talteen pelipöydältä. Pöydän verka on uutuuden karheaa ja särmään kankaaseen painettu Veikkauksen logo muistuttaa, kuka täällä määrää.
Pelinhoitaja pyytää meitä laskemaan pöydän numerot yhteen – oma matemaattinen hahmotuskykyni tulee nopeasti vastaan, mutta kyvykkäämpi valokuvaaja laskee nopeasti tulokseksi 666. Se on paholaisen luku.
Viiden euron pelimerkki asetetaan punaisen 14:n, mustan 15:n, punaisen 18:n ja mustan 17:n risteyskohtaan, corneriin. Jos pallo osuu johonkin näistä numeroista, saan rahat takaisin kahdeksankertaisena.

Rulettipallo pyörii kourussa ikuisuuden, se tuntuu jyrsivän kiertämälleen kehälle uraa ja nostattaa otsalleni tuskanhien. Päidemme yllä kimaltavat ketjuista muodostetut koristeet, kristallikruunumaiset revontulet. Pidätän hengitystä, kuulen 40 euron kahinan jo korvissani ja haaveilen Frenckellin Juveneksen merisuolatuista leivistä.
Pallo tekee spiraalin ja pysähtyy numerolle. Se ei ole 14, 15, 17 eikä 18. Leipä kuivuu ja muuttuu murusiksi silmieni edessä. Joudun epätoivoisen näytönhalun valtaan ja uhkarohkeuden huumassa vannon pistäväni pian rahaa haisemaan yli budjetin jos onnemme ei käänny.

Yritys kymmenen, toteutus nolla

Backjack-pöydät ovat kasinolla rivissä valon ja hämärän rajamailla. Valitsen sattumalta free bet -pöydän. Rahasta on tässä kohtaa kulunut puolet.
Minimipanos pöydässä on 10 euroa per peli. Olen laittamassa epätoivon ja haaveiden vallassa kaikki loput rahat kertariskillä panokseksi, kunnes avulias pelinhoitaja toteaa, että ehei, voitte jakaa paukut kahtia. Hän kurkottaa pitkillä sormillaan pelimerkkien seasta kultakolikkoa muistuttavan poletin. Free bet -versiossa saatte yhden tällaisen ilmaisen pelimerkin, tällä yhdellä kierroksella siis, pelinhoitaja selventää. Panos vastaa yhtä pöytään viskaamistani viiden euron arvoisista pelimerkeistä.
Saatte siis kaksi 10 euron panosta yhden viidentoista sijaan.

Innostun aivan kohtuuttomasti tästä lähes henkilökohtaiselta tuntuvasta myönnytyksestä. Vaikka tähän mennessä olen hävinnyt melkein kaikki pelit ja menettänyt kaiken mitä olen pelannut, sivuutan turhautumisen ja kuuntelen mielenkiinnolla pelinhoitajan kauniita sanoja.
Veikkauksen nykyinen iskulause on ytimekäs: ”Mahdollisuuksia.”
Aloitamme pelin.
Blackjackia pelataan pelinohjaajaa vastaan. Hän lyö kortteja pöytään, koitamme päästä lähelle numero 21:tä. Kymppi, kahdeksan. Kuvaaja pysäyttää kierroksensa kahdeksaantoista. Pelinhoitaja kiskoo kortteja toisensa jälkeen, ja ylittää itse 21:n reippaasti.
Toinen kierros, minun vuoroni. Kasi, ysi. Lopetan pelin itsevarmasti 17:ään.
Pelinhoitajan vuoro. Vikat pelissä, kaikki on tästä kiinni. Sykkeeni kovenee, ja ennen kuin ehdin edes tajuta mitä tapahtuu, olen voittanut pelin – pelinohjaaja lyö pöytään kunkun ja kasin ja osuu niillä dramaattisesti numeroon 22.
Hurraamme, juhlimme ja riemuitsemme. Otetaanko taksi Helsingin kasinolle, isketäänkö voittorahat suoraan baaritiskiin, jatketaanko vai lopetaanko tähän. Hetki jossa olemme tuntuu loppumattomalta. Voitto on juuri nyt ikuista, täyteläistä ja hämäävää.
Kai me nyt yhdet pelit vielä pelataan.
Käymme takaisin rulettipöytään ja häviämme kaikki loput rahat.

Vastuullista jännitystä

Uhkapelatessa syntyy vastuuttomuuden illuusio, jonka huomasin jopa turhauttavan itseäni. Vapaus siitä, mitä omille rahoille tapahtuu, on pelaajalla itsellään. Tilanteessa minut valtasi kuitenkin tunne, kuin jollain muulla olisi valta päättää, mitä rahalla oikeasti saa tehdä. Kirosin onneni kääntyneen, kun voittamisen jälkeen itse tähtäsin vielä tuottojen moninkertaistamiseen ja hävisin loputkin. Ajattelin kaikkivoipuuteni tai kyvyttömyyteni riippuvan rahasta, isommalla panoksella saisi suuremman voiton. Pääsin kiinni riskinoton viehätykseen ja siihen ajatukseen, että pelin voittaja ei ole se, joka lopettaa pelaamisen.
Vuonna 2019 Suomessa riskipelattiin eniten Pirkanmaalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan koko maassa on yhteensä noin 52 000 rahapeliriippuvaista. Tutkimukset tekee THL ja ne kustantaa lakisääteisesti Veikkaus.
Suomalaisten uhkapelaaminen on myös kansainvälistä huipputasoa, väestön kokoon suhteutettuna me törsäämme onnettarelle neljänneksi tai viidenneksi eniten koko maailmassa.
Mikä kielletyssä hedelmässä meitä viehättää? Ihminen on uhkapelannut aina. Pelaaminen ja riskinotto tuovat ihmiselle jännitystä ja mielihyvää. Kaiken takana meitä ohjaa biologia.

Vasta, kun uhkapelaamisen riskit yhteiskuntaa ja yksilöä kohtaan tunnistettiin, leimattiin toiminta myös paheelliseksi. Suomessa ratkaisuna on ollut myös rahapelien valtionmonopoli, jolla pelaamisen haittoja väitetään voitavan hallita.
Vaikka en tunne erityistä vetoa markettiaulojen peliautomaatteihin, havaitsin kasinoympäristössä olevan jotakin viettelevää. Sattumalle pyhitetyssä tilassa tunsin tunteiden kirjon, ahneuden, tietämättömyyden, häpeän ja halun voittaa. Kaikille aisteilleni tarjottiin ärsykkeitä erilaisilla äänillä, väreillä ja tuoksuilla, joka kulminoitui rahan tuomaan jännitykseen. Samalla koin olevani myös turvassa niin, ettei minun tarvitsisi poistua minnekään saadakseni vettä tai ravintoa.

Ulkomaailma oli jossain hämäränä ikkunoiden takana ja laadukas sisäilma oli kevyttä hengittää.
Vaikka kasinoympäristössä kaikki on mietitty prikulleen asiakkaan tarpeiden mukaan, ei Suomessa laillisesti saa korostaa inhimillistä kaihoa jännityksen tielle. Rahapelitoiminta on esitettävä hyväksyttävänä ja vastuullisena, jotta sen olemassaolo on oikeutettua. Varsin toimivaa kasinokonseptin lokalisointia suomalaiseen ajattelumaailmaan.
Kasinolta mukaan saan vain oman piponi narikasta. Lähdemme kotiin kiskomaan huomattavasti edullisempia gin toniceja.
Mahdollisuuksia.

Jutun teossa on käytetty THL:n aineistoja, Rahapeliopas.fi -verkkosivua ja Casino Tampereen kasinopäällikkö Outi Tikkasen haastattelua. III