Visiirin vaaliraportti Amerikasta: Miksi epäkarismaattinen esi-boomer onnistui kampittamaan Donald Trumpin?

Maailman mahtavimman maan suurimmat ja vuosisadan tärkeimmät vaalit ovat ohi. Ääniä ei ole ikinä annettu yhtä paljon kuin nyt. Kaikkialla vallinneen myrskysään pilvet rakoilevat, mutta vakavat ongelmat eivät häviä taikaiskusta ja tulevaisuuden suunta on vielä epäselvä.

Asiat, joista äänestettiin, olivat lähestulkoon samat kuin ennenkin, mutta niiden merkitys kansalaisille on suurempi kuin koskaan. Äänestäjäkyselyssä tärkeimpänä oli talous, toisena rodullinen epätasa-arvo ja kolmantena pandemia. Kuluva vuosi on ollut Amerikassa rankka. Arvioiden mukaan koronavirukseen on menehtynyt yli 260 000 ihmistä ja ainakin 11 miljoonaa on menettänyt työpaikkansa. Poliisiväkivallan vastustamisesta syntyneet BLM-mielenosoitukset ovat jakaneet kansaa, mikä on saanut myös äärioikeistoryhmiä liikkeelle. Levottomuudet ovat lisääntyneet.

Lisäksi on ilmasto. Istuvan presidentin Donald Trumpin edellisissä vaaleissa vaalilupauksena antama ero Pariisin ilmastosopimuksesta astui viimein voimaan kesken ääntenlaskun.

Taustalla äänestettiin muustakin

Vaalien lopputuloksena Joseph Robinette Biden Jr. on valittu uudeksi presidentiksi. Yleisvaaleissa äänestettiin myös kongressiin ennenäkemättömän värkäs ja monimuotoinen kokoonpano. Juttua kirjoittaessa republikaanien torjuntavoitto näyttää siellä todennäköiseltä.

Kotimaassa presidentinvaalien uutisoinnin jalkoihin jäivät kansanäänestykset, joita myös käytiin vaalien yhteydessä. Kalifornia äänesti, että ruokalähetit ja Uberin kaltaisten firmojen autonkuljettajat ovat pienyrittäjiä, eivät sovellusyhtiöiden työntekijöitä.

Oregonissa päädyttiin kansanäänestyksellä käytännössä dekriminalisoimaan kaikki huumausaineet. Tulevaisuudessa siellä jaellaan vankilatuomion sijaan satasen sakkoja ja hoitoonohjausta. Kannabiksen viihdekäyttö vapautettiin lisäksi kolmessa osavaltiossa.

Yhdysvaltojen perustajaisien luoma hallintojärjestelmä valitsijamiesvaaleineen ja kongressin ylä- ja alahuoneineen suojelee väestöä sen enemmistön tyrannialta. Eurooppalaisilta monesti unohtuu, että Yhdysvallat on pohjimmiltaan liittovaltio, jossa jokaisen osavaltion tulee olla tasa-arvoinen väkilukuunsa suhteutettuna. Samalla tavalla toimitaan esimerkiksi EU:n parlamenttivaaleissa.

Vaalitavan ansiosta vähäisilläkin marginaaleilla ja yksittäisillä kannattajaryhmillä on suuri merkitys. Vaa’ankieliosavaltiot ja niiden pienetkin piirikunnat voivat nousta ratkaisevaan asemaan. Joskus kyse voi olla tuhansista äänistä. Molemmat puolueet pyrkivät käyttämään valtaansa piirtääkseen yksittäisten vaalipiirien rajoja omien etujensa mukaisiksi. Tämä ”gerrymanderointi” on ollut elimellinen osa amerikkalaista poliittista peliä jo 1800-luvulta asti.

Vaalien jännitys ja elämyksellisyys on ominta Amerikkaa – äärimmäistä tosi-tv:tä. Tällä kertaa toinen päätähti olikin jo valmiiksi alan ammattilainen.

Nuorista löytyi äänestysintoa

Demokraateilla oli hyviä syitä itsevarmuuteen. He tekivät kaikkensa paikatakseen vuoden 2016 epäonnistumisia, ottamatta mitään itsestäänselvyytenä ja kiertämällä myös punaisten osavaltioiden vaatimattomissa piirikunnissa. Käännytyksen koki jopa viisi merkittävää osavaltiota. Äänestykset jatkuvat vielä perinteisesti republikaanisessa Georgiassa, jossa järjestetään alkuvuodesta senaattorien uusintavaali. Siinä ratkaistaan, saavatko republikaanit enemmistön kongressin ylähuoneessa, mikä vaikuttaa suuresti Bidenin toimintamahdollisuuksiin hänen presidenttikautensa alkutaipaleella.

Kaapatuissa osavaltioissa paikallinen aktivismi ja yhteistyö tuottivat suuren joukon ensimmäistä kertaa rekisteröityneitä äänestäjiä, joista enemmistö suosi Joe Bidenia.

Merkittävin äänestysinnokkuuden kasvu nähtiin nuorissa ja korkeakoulutetuissa, joita viime vuosien tapahtumat ovat erityisesti koskettaneet. Parkland, #MeToo, Charlottesville, BLM ja ilmastonmuutos. Uuden sukupolven ahdistus ja turhautuneisuus aineellistuivat vaaliuurnilla.

Äänestysdata selittää kireää kilpailua. Presidentinvaalien aattona tilastopalvelut povasivat demokraateille selvää ja kattavaa voittoa. Odotettu sininen aalto jäi kuitenkin vajaaksi. Mielipidemittauksien ongelmana on pieni ja vinoutunut otanta, sekä se, että yllättävän iso osa Donald Trumpin kannattajista ei esiinny sellaisena julkisesti.

Mielenkiintoista on tummaihoisten ja latinalaisamerikkalaisten parissa lisääntynyt Trumpin kannatus. Bidenin tavoin myös istuva presidentti löysi uusia äänestäjiä ja osaltaan auttoi kasvattamaan republikaaneista demografisesti leveämmän puolueen. Vastavuoroisesti demokraatit saivat ratkaisevasti lisää valkoihoisten miesten ääniä. Huolimatta huomattavasta erosta lopullisissa valitsijamiesäänissä, yksittäisissä osavaltioissa muodostui historiallisen täpärä taistelu. Trumpin tappio oli henkilökohtainen, republikaaninen puolue sen sijaan ei menettänyt suosiotaan.

Vähemmän huono vaihtoehto

Harvoin kukaan poliitikko onnistuu täyttämään vaalilupauksiaan edes pääosin. Trump sen sijaan piti kaudellaan kiinni vaaleissa asettamastaan linjasta, mikä selittää kansansuosiota. Hän onnistui luomaan työpaikkoja ennen koronaa ja pidättäytyi sotien sytyttelystä. Kampanjassa esitetty vihamielinen retoriikka sekä yliyksinkertaiset ja monesti valheelliset vastaukset vaikeisiin kysymyksiin eivät kuitenkaan riittäneet jatkokaudelle. Lisäksi kampanja kärsi rahoituksen puutteesta.

Myös taktiikka oli väärä. Presidentti käski jo keväästä asti kannattajiaan äänestämään vasta vaalipäivänä eikä ennakkoon, samalla leikaten postilaitoksen tukia. Trump luotti siihen, että kaaos olisi hänen puolellaan, kuten edellisissäkin vaaleissa. Tällä kertaa myös internet- ja mediayhtiöt osasivat kuitenkin varautua disinformaatioon ja räikeimpiin vaikuttamisyrityksiin.

Kuten demokraatit neljä vuotta sitten, myös Trump sortui lopulta illuusioihin. Tavaramerkinomaiset fanaatikkojen joukkotapahtumat ja myötäilevät avustajat loivat uskoa vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Läpi Yhdysvaltain vaalihistorian käänteentekevin voima on kuitenkin aina ollut kulloinenkin vakava kriisi. Niin kävi nytkin. Pandemia ja siihen kohdistunut välinpitämättömyys on iskenyt kansaan raskaasti, ja siitä kärsineet lähettivät äänensä postissa. He valitsivat muutoksen, joka paradoksaalisesti sattui olemaan pian 80-vuotias epäkarismaattinen politiikan veteraani. On hyvä muistaa, että monille ensisijainen syy äänestää Bidenia oli halu vastustaa Trumpia. Kaksipuoluejärjestelmän hienouksiin kuuluu, että voittaja ei aina ole paras, vaan monesti vain vähemmän huono vaihtoehto.

Sellaisia amerikkalaiset vain ovat

Yhdysvaltoja on muiden vaikea ymmärtää. Kun ymmärrys ei riitä, asioista väännetään vitsiä tai ne tuomitaan ennakkokäsityksiin nojaten. Vahvasti laumaansa samaistuville suomalaisille amerikkalaiset vaikuttavat eriskummallisilta. Heidän mielenmaisemansa on identiteettikeskeinen hyvässä ja pahassa. Jokaisella ihmisellä, mukaan lukien heillä itsellään, on oikeus olla ja ajatella mitä vain haluaa. Minäkäsitys on vapaa ja he ovat siitä ylpeitä. Siksi myös ääriajatukset saavat helposti suosiota ja ihmiset suhtautuvat surkuhupaisan kiihkomielisesti erilaisiin asioihin.

Vaikka yhteiskunnan polarisaatio on ollut poikkeuksellisen ongelmallista, paljon pelätty vaalien jälkeinen väkivalta on loistanut poissaolollaan.

Kolme viimeisintä valkoisen talon valintaa ovat olleet toisistaan hyvin erilaisia. Kyseessä on kansakunta, joka voi äänestää valkoiseen taloon ensimmäisen tummaihoisen presidentin ja heti perään televisiossa töykeilystä tunnetun seitsemänkymppisen miljardöörin. Seuraavaksi varapresidentin salkun ottaa kantoon intialais-jamaikalaista syntyperää oleva nainen.

Sellaisia amerikalaiset vain ovat. Kuten Biden voitonpuheessaan sanoi: ”The only thing that can tear America apart is America itself. No one else can challenge us.”

Tekstin lähteinä on käytetty keskeisimpiä Yhdysvaltalaisia ja kansainvälisiä uutistoimistoja sekä Yhdysvaltain hallinnon julkisesti tarjoamaa äänestysdataa.