Korona-ajan yksinäisyys näkyy yhteydenotoissa – ”Yksinäisyys on yksi niistä ilmiöistä, jotka tulevat murroksessa näkyväksi”
Etäluentoja pätkivillä nettiyhteyksillä, eineksiä opiskelijalounaiden sijaan. Sosiaaliset kontaktit hupenevat, koko päivä kuluu kotona kalsareissa. Koronan myötä yksinäisyyteen liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet nuorten mielenterveyspalveluissa ja opiskelijaterveydenhuollossa.
Teksti: Vilja Vainio
Kuvitus: Eetu Haverinen
Ennen koronaa tehtyjen tutkimusten mukaan korkeakouluopiskelijoista 4–10 prosenttia tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Ajoittaista yksinäisyyttä ilmeni jopa 40 prosentilla opiskelijoista.
Pandemian myötä opiskelijoiden ja muidenkin ihmisten yksinäisyys on yleistynyt entisestään.
Hätä ja yksinäisyys näkyvät esimerkiksi nuorten mielenterveyteen keskittyvässä Sekasin-chatissa. Tiimipäällikkö Miguel Reyesin mukaan yhteydenotot palveluun ovat lisääntyneet koronan aikana noin 30 prosenttia.
Lokakuun loppuun mennessä yhteyttä oli otettu jo selvästi enemmän kuin koko vuoden 2019 aikana. Nimenomaan yksinäisyyteen liittyvien yhteydenottojen määrä oli jo yli kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna. Reyesin mukaan yksinäisyys ei kuitenkaan aina päädy tilastoihin, koska se voi kuulua keskusteluissa myös ristikkäin.
”Monesti voi olla niin, että varsinainen yhteydenoton syy ei ole yksinäisyys, vaan esimerkiksi paha olo, jonka alla on esimerkiksi ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta ja yksinäisyys vain mainitaan ohimennen. Silloin kun yksinäisyys on pääasiallinen yhteydenoton syy, se on kovin totaalista ja lohdutonta.”
Yksinäisyyskeskustelut asettavat Reyesin mukaan haasteita myös auttajalle.
”Asiat ovat voineet kasaantua pitkä ajan kuluessa ja itsetunto on niin syvässä kuopassa, että jo pelkästään se tarvitsisi jonkinlaista ammattilaisen tukea ja apua pidempiaikaisesti”, Reyes toteaa.
”Yksinäisten voi myös olla kovin vaikea luottaa tukirakenteisiin tai auttajiin, koska he ovat pettyneet siihen, että ovat tavallaan luisuneet yksinäisyyteen ilman, että kukaan on ollut tukemassa tai auttamassa.”
Myös korona-ajan olosuhteet ovat tulleet esille yhteydenotoissa.
”Korona on lisännyt osalle nuorista pelkoa siitä, että eristäytyminen ja esimerkiksi etäkoulu keväällä vie viimeisetkin sosiaaliset suhteet”, Reyes toteaa.
Virusepidemian vaikutukset ovat näkyneet myös Tampereen yliopiston opintopsykologien palveluissa.
”Maaliskuussa etävaiheeseen siirryttäessä yhteydenotot vähenivät selvästi, mutta kesän ja syksyn aikana yhteydenottoja on ollut noin kymmenen prosenttia enemmän kuin syksyllä 2019”, opintopsykologit kertovat.
Psykologien mukaan opiskelijoiden mukautuminen etäopetukseen vaihtelee.
”Yhteisen aikataulun ja sosiaalisen ympäristön puuttuessa työskentelyn alkuun saaminen on useille vaikeaa. Osa opiskelijoista tuo myös esille yksinäisyyden kokemuksia, kun tapahtumat ja lähikontaktit ovat vähentyneet.”
Korona-aalto paljasti yksinäisyyden merenpohjan
Yksinäisyyttä tutkineen sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saaren mukaan koronaepidemia ei kuitenkaan ole ratkaisevasti lisännyt yksinäisyyttä yhteiskunnassa, vaan pikemminkin korostanut sitä. Vuonna 2016 häneltä ilmestyi kirja Yksinäisten Suomi, joka käsittelee yksinäisyyttä myös yhteiskunnallisena ongelmana.
”Yksinäisyys on yksi niistä ilmiöistä, jotka tulevat murroksessa näkyväksi, samalla tavalla kuin laskuvesi paljastaa merenpohjan”, Saari toteaa.
”Normaalioloissa yksinäiseksi itsensä tuntee noin yksi viidesosa. Koronan aikana vastaavaa kyselytutkimusta ei ole vielä tehty, mutta koska Suomessa ei ole massamäärin eristäydytty, en usko, että on tapahtunut valtaisaa muutosta.”
Saaren mukaan myös etätyöhön on sopeuduttu pääosin hyvin. Etätyö koskee pääosin akateemisia aloja, ja sopii enemmistölle niillä työskentelevistä. Näin on opiskelijoille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella myös etäopiskelun kohdalla.
”Vastauksissa on kuitenkin vastaajakatoa niiden osalta, jotka kokevat, ettei etänä opiskeleminen sovi heille”, Saari huomauttaa.
Koronan aikana sosiaalinen paine osallistua tapahtumiin on voinut Saaren mukaan poistua yksinäisyyttä kokevilta jonkin verran, mutta ei merkittävästi.
”Tiedetään, että joulu, juhannus ja vappu ovat yksinäisille hyvin vaikeita aikoja.”
⠀
Ihmissuhteiden jano
Professori Juho Saaren mukaan yksinäisyyden kokemuksessa on kyse perustavanlaatuisen tarpeen tyydyttämättä jäämisestä.
”Kun meillä on jano, tiedämme, että puuttuu nestettä. Yksinäisellä taas puuttuu sosiaalisia suhteita.”
Ihminen kuitenkin kykenee sopeutumaan ihmissuhteiden vähyyteen olosuhteiden pakosta.
”Yksinäisyys on adaptiivinen tunne. Kun tilanteeseen tottuu, yksinäisyyden kokemus vähenee”, Saari toteaa.
Saaren mukaan yksinäisyys on koronan vaikutuksia laajempi yhteiskunnallisen muutoksen kysymys.
”On kyse hitaammasta mannerlaattojen liikkumisesta. Yksinäisyyden lisääntymiseen vaikuttavat esimerkiksi yksinasumisen yleistyminen ja siirtyminen sukuyhteiskunnasta ystäväyhteiskuntaan.”
”Eniten yksinäisyyttä koetaan alemmissa yhteiskuntaluokissa. Tutkimuksissa kaikkein yksinäisimmiksi itsensä kokevat huonossa parisuhteessa olevat.”
”Kausaliteetti myös menee niin, että yksinäisyys aiheuttaa mielenterveysongelmia eikä toisinpäin.”
Tabusta tapetille
Positiivista nykytilanteessa on kuitenkin se, että aiheesta puhutaan julkisuudessa aiempaa enemmän.
”Yksinäisyys oli tabu noin kymmenen vuotta sitten, jolloin uutisia ja tutkimusta oli vähän. 2010-luvulta alkaen uutisointi on ollut valtaisaa ja aiheen tabuluonne on vähentynyt”, Saari toteaa.
Parhaillaan yksinäisyyden vähentämiseksi on menossa esimerkiksi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittama ohjelma, johon kuuluu lukuisia hankkeita. Saaren mukaan taistelu yksinäisyyttä vastaan lähtee kuitenkin arkisista teoista.
”Se on jokapäiväistä kuulumisten kysymistä, jokaisen ihmisen kohtaamisen taitoja ja ulossulkemisen välttämistä.”
”Yksinäisyyttä on paras lähestyä epäsuorasti. Ei kannata perustaa yksinäisten yhdistystä, vaan esimerkiksi kuoro tai jalkapallojoukkue, joka voi toimia yhteenliittymänä.”
Jos yksinäisyyden sen sijaan kokee muodostuneen osaksi omaa identiteettiään, eli jos vetäytyy toistuvasti sosiaalisista suhteista, voi Saaren mukaan silloin auttaa kognitiivinen terapia.
Juttua varten haastatellut Tampereen yliopiston opintopsykologit ovat Simo Ahonen, Sonja Pelkonen ja Taija Tuominen sekä opintopsykologiharjoittelija Aino-Maija Kuusela.
Lue jutun toinen osa: Miltä yksinäisyys tuntuu? ”Voi mennä viikko tai kaksi, etten kuule omaa ääntäni”: Visiiri haastatteli kolmea yksinäisyyttä kokevaa opiskelijaa.
Mistä apua yksinäisyyteen?
»Nyyti ry
»Nyyti.fi
Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä yhdistys tarjoaa tietoa, tukea ja toimintaa mielen hyvinvointiin ja opiskelujaksamiseen liittyvissä asioissa.